Jokaisella-oltava-oma-blogi-jotta-olisi-jotain…
Siltä tämä villitys tuntuu. Blogeja on jo maa täynnä. Kuka niitä ehtii lukea? Mutta annas olla, kun itselle tarjotaan mahdollisuutta pitää omaa blogia  hyvässä seurassa, niin ei millään voi vastustaa kiusausta. Onko ahneutta vai mitä? Oman tärkeyden korostamista? Ahneuden synti oli yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Jaakko Heinimäen mukaan ahneuden vastahyve on kohtuullisuus:  kaikkea ei tarvitse saada.

Mutta nyt siis blogi on saatu, ja hyvä tarkoitushan sillä on. Lisätä vuorovaikutusta seurakunnassa.

Ensimmäiseksi isketään Rannikkoseutuun. Perjantain 9.5.08 pääkirjoitus oli taas Juha Haapakosken taidonnäyte siitä, miten hyvinvoiva Naantalin seurakunta saadaan polvilleen. Otetaan toimintakertomus ja siitä lukuja tarkistamatta keneltäkään asianomaiselta lukujen merkitystä. Tietysti syytä toimintakertomuksen tekijöissäkin ja varsinkin niissä luottamushenkilöissä, jotka sen ovat päästäneet läpi. Ja vielä kehuvin maininnoin. Mutta tämmöistä on elämä, ja varsinkin työelämä. Toimintakertomukset tehdään muun työn ohessa, paljolti nojautuen tyyliin, millä on ennenkin tehty. Se on monen työalan kooste, kukin on pistänyt oman taitonsa ja ajatuksensa mukaisesti asiat esille. Naantalissa on viime vuodet opeteltu kuvaamaan vuoden tekemiset tavoitteiden ja keinojen avulla. Vuosi vuodelta on osattu paremmin. Ulkopuolisen silmin tulos ei ole kovin kummallinen, eikä ainakaan yhtenäinen. Sille, joka ei seuraa seurakunnan elämää läheltä, eivät kaikkien työalojen sisällöt avaudu. Alkuosan taulukot ovat luku sinänsä. Ja niihin Haapakoski nyt kompastui pahan kerran. Diakonian luvut näyttivät masentavilta, jos ei huomannut sivun alaosan mainintaa siitä, että tilastointitapa on muuttunut 2005. Jos olisi sattunut lukemaan mainitun työalan tekstiosuuden, olisi heti oivaltanut, että kyseessä on yksi parhaiten kuvattuja työaloja toimintakertomuksessa, ja käytännössä yksi parhaiten järjestäytyneitä työaloja seurakunnassa. Työ on oikein oivallettu, kohdistettu ja tulosta syntynyt! Juha Haapakoski on laaja-alainen, hämmästyttävän hyvin koko yhteiskunnan kentässä liikkuva päätoimittaja, mutta jotenkin tämä meidän seurakuntamme on aina sävyttynyt hänen käsittelyssään nurjalle puolelle. Ja nyt saivat diakonian hyvät työntekijät kärsiä tästä nurjamielisyydestä aivan suotta. He vielä kaikkein vähiten olisivat moisen höykytyksen ansainneet!  

Ehdotus: Juha laiskanläksylle, kanossanmatkalle ja uuden pääkirjoituksen tekoon.

Ja seurakunta luottamushenkilöineen katsomaan toimintakertomusta ensi kerralla vielä enemmän lukijan silmin, ei siis sisältäpäin vaan ulkoapäin: Mitä se kertoo ulkopuoliselle lukijalle. Ulkopuolinen lukijahan on yleensä sisäpuolinen lukija eli yhteisen seurakuntamme jäsen.