Kaino Viljanen ei todella ole ollut nimensä mukaisesti kaino antaessaan Rannikkoseudussa tänään perjantaina 23.5.08 palautetta seurakunnan toiminnasta. Kaikkien vähänkin seurakunnassa mukana olevien rakastama, puuhakas Kaino on nyt antanut tulla tekstiä, joka hämmentää.

Kaikella on syynsä, enkä ymmärrä tässä muita syitä kuin väärinymmärrys ja tietämättömyys seurakunnan nykyisistä tavoitteista ja menettelytavoista. Jos näin on, niin passaa kysyä miksi paljossa mukana oleva vapaaehtoinen "työntekijä" ei tiedä. Eivätkö vapaaehtoiset jaa työntekijöiden kanssa yhteisiä tavoitteita ja toimintatapoja? Samaa yhteisöähän tässä ollaan.

20 vuotta sitten oli toisin, toteaa Kaino. Ja olisihan se outo ajatus, jos tällä hetkellä elettäisiin niin kuin 20 vuotta sitten. Vaikka kaikki kehitys ei aina ole positiivista, niin kyllä elämä 20 vuodessa aika tavalla väkisinkin muuttuu. Ja seurakunnan toiminta sen mukana. Ajassa on elettävä ja katsottava mitä kulloinkin tarvitaan.

Ilman vapaaehtoisia ei moni toiminta seurakunnassa pyörisi, mutta ei vapaaehtoistenkaan toiminta pyörisi ilman seurakunnan työntekijöitä. Toinen toistamme me tarvitsemme ja niin on hyvä ja tarkoituskin. Vapaaehtoistyö seurakunnassa on vapaaehtoista. Tarkoitus on, että työ itsessään on palkitsevaa. Siis sillä periaatteella, että antaessaan saa. Yhteiset juhla- ja yhdessäolohetket ja -retket ovat luonnollinen osa vapaaehtoista toimintaa. Laajempaa matkailua en oikein saa mielessäni sopimaan seurakunnan toimintaan, en ainakaan diakoniaan.

Seurakunnan toiminta on paljon säädellympää tällä hetkellä kuin 20 vuotta sitten, mutta toisaalta ehkä myös läpinäkyvämpää ja toimintatavoitteiltaan tarkemmin harkittua. Näin "uskovainen" olen, sen lisäksi että uskon Taivaallisen Isämme hyvään tahtoon ja pitkään pinnaan meitä eripuraisia seurakuntalaisia kohtaan.