Kuka väittää, etteikö kirkko seuraisi aikaansa? Missiot ja visiot ovat tätä päivää seurakunnan elämässä siinä missä muuallakin.

Käsitteen sisällöt vain voivat olla aivan erilaisia - ja siitä ehkä syntyy turhaa hämmennystä.

Arkikielessä missio on jo ehtinyt kulua liikkeenjohdon konsulttien papereissa:  Jokaisella organisaatiolla on missio, tarkoitus, syy olemassaoloon. Usein missio on se, jonka vuoksi organisaatio on aikoinaan perustettu... jne.

Nyt syksyllä alkava Naantalin seurakunnan missio on kuitenkin jotain muuta. Sen juuret ovat lähetystyössä. Lähetetään kirkon sanomaa eteenpäin   -   nyt vain ihan tähän lähelle, omaan kaupunkiin. Kun se sanoma pakkaa menemään arjen ympyröissä niin monelta ohi tajunnan.

Kirkon sanoman levittäminen ei ole koskaan ollut helppoa. Meidän aikamme on tuonut viestin viemiseen mahdottomasti uusia keinoja ja mahdollisuuksia. Voi syntyä sellainenkin harha, että löytyy vielä joku juju, joka avaa sanoman yhtäkkiä "simsalabim"  -  tekee siitä "helpon" omaksua.

Sitä jujua ei todennäköisesti koskaan löydy, löytyy vain tuhansia erilaisia tapoja välittää asiaa ihmiseltä toiselle. Kieli on siinä välittämisessä olennainen. Ja äidinkieltään ymmärtää aina parhaiten. Siksi helluntain ihmekin aikoinaan välitti viestin jokaiselle hänen omalla äidinkielellään...

Nyt tämä syksyn missio on yksi tapa tuoda sanomaa naantalilaiseen arkeen ja juhlaan. Toivoa sopii, että kieli on sitä naantalilaista. Sana missio ei ehkä monelle aukea, mutta mission teeman jo soisi puhuttelevan: "Usko huvikses". Ja jos ei vielä sekään puhuttele, niin ainakin sitten tapahtumien sisällöt.

Iloitaan etukäteen, että meille tarjotaan lokakuusta lähtien elämän tärkeintä asiaa.