Joulun runsaudensarven jälkeen maistuu kaikki simppeli. Riisipuuron jälkeen maistuu kaurapuuro, runsaiden koristeiden jälkeen pöydän puhdas pinta on kaunis ja kaupasta on helpottavaa ostaa vain maitoa ja leipää, kun ei tarvitse kuumeisesti miettiä mitä vielä keksisi sukulaislapsille.

Yksinkertaiset asiat ovat tässä elämässä tärkeimpiä. Seurakunnan Joulun vietossakin tuntui, että  parasta tarjontaa oli yhdessäolo. Joulukirkot ovat yhdessäoloa enemmän kuin muuta. Yhdessä hiljennytään ja vaikka ajatukset harhailisivat, on hyvä olla yhdessä. Vapaa-ajan tulli tarjosi yhdessäoloa kaikille halukkaille Joulun pyhinä ja vaikka ruokapöytä oli tosi runsas, oli se yhdessäolo ainakin yhtä tärkeää.

Yksinkertainen on myös se asia, mille Joulukin rakentuu. Se on niin yksinkertainen, ettei se jaksa yksinkertaisuudessaan aina kiehtoa niitä, joille elämä tuntuu vielä arvaamattomalta aarreaitalta.

Vasta kypsemmässä iässä, kun aarreaitta on jo koluttu, alkaa nähdä, miten yksinkertaisen asian ympärille kaikki koostuu. Samalla kirkastuu sen yksinkertaisen asian monimuotoisuus ja kaiken kattavuus. Kaikki riippuu siitä, onko sitä vai onko siitä puute.

Se yksinkertainen asia on tietenkin rakkaus. Ei sanan romanttisessa merkityksessä vaan laajemmassa, jossa se on välittämistä, vastuuta, luottamista, itsensä likoon laittamista. Siis yksi yksinkertainen sana, mutta siinä on askaroimista koko elämäksi.