”Moni saa näppylöitä, jos Jeesus rakastaa liian paljon…”<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tämä lause yhdessä Kotimaa-lehden artikkelissa säväytti. Se oli yhden niistä kavereista puheesta, jotka pitävät yllä kirkosta eroamis-sivustoa.  Mielestäni se antoi terveellistä palautetta. Kuinka yleinen ilmiö tämä näppylöinti mahtaa olla. Kuinka usein kristityt viestinnällään aiheuttavatkin ei-haluamansa reaktion? Osaamme oikealla tavalla välittää uskoamme, todistaa uskostamme?

Tämä kolahti ehkä nimenomaan nyt, kun ollaan seurakunnassa taas oikein tavoitteellisesti kertomassa, mistä seurakunnassa oikein on kyse. Eli kun ollaan järjestämässä syksyllä alkavaa missiota.  

Saan itsekin helposti ”näppylöitä”, jos kuulen innokasta puhetta Jeesuksesta ihmiseltä, jonka olemus ei kerro rakkaudesta. Ihminen voi todella uskoa, että Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä, ja ihminen haluaa kertoa siitä eteenpäin. Mutta kun se oma olemus on samalla viestinviejä, Jumalan rakkauden kanava, niin viestin välityksessä voi syntyä ristiriita.

Ei jokaisen tarvitse toimia rakkauden kanavana kaikille. Mutta voi olla niinkin, että meidän kristittyjen vaan pitää kehittää sitä omaa kanavaamme, että se toimisi paremmin. Esteitä voi olla monenlaisia. Ne löytyvät yleensä meistä itsestämme, kunhan annamme vähän enemmän valoa kellarimme pimentoihin. Jumalan armoon luottavina voimme sen rauhassa tehdä.

Seurakunta on periaatteessa se rakkauden osoittamisen kehittämisympäristö. Mikä tehtävä!

Kuitenkin meidän pitäisi osoittaa omana itsenämme, mitä kristittynä eläminen ja oleminen on. Eroa kirkosta -sivuston kysymykset ”Miksi erota?” jäävät silloin omaan arvoonsa.