Näin seurakunta-aktivistin näkökulmasta ”uutinen” on masentava, mutta ei mitenkään yllättävä. Yhteisten asioiden hoito ei ole tämän hetken juttu. Ja vielä kun ne yhteiset asiat liittyvät seurakuntaan, mennään ihan marginaaliin.

 

Ajan henki on tämmönen. Mistä se henki kulloinkin muodostuu, on tämän maailman arvoituksellisimpia kysymyksiä.

 

Mutta ehkä nykyinen varttunut sukupolvikin voisi harrastaa itsetutkistelua. Onko yhteisten asioiden hoito esim. meillä seurakunnassa mielenkiintoista, innoittavaa. Sellaista että on kiva olla mukana. Jos nuoret tulisivat seuraamaan esim. kirkkovaltuuston kokousta, mahtaisiko heillä syttyä kipinä, että onpa mielenkiintoista, tuonne minäkin haluan.

 

Toisaalta ne yhteiset asiat voivat olla suuria asioita, niin periaatteellisesti kuin euromääräisesti. Ja päätösprosessit ovat monimutkaisia. Vanhemmilla ja kokeneemmillakin on monesti täysi työ selvittää itselleen, mistä oikein on kyse.

 

Seurakuntien hallintomallissa olisi paljon kehitettävää. Sen myöntää varmaan jokainen mukana ollut. Vaikka seurakunnat ovat meillä toimineet kunnallisen demokratian ”äitinä”… 

 

Mutta ovat hallintomallit mitä tahansa, asioita on hoidettava ja on tärkeää saada nuorta polvea mukaan kasvamaan niiden hoitoon. Joten yritetään ja toivotaan. Mutta pysytään totuudessa, eikä luvata nuorille liikoja.