Ja tietenkin herkut, yhteiset ateriahetket. Kautta aikojen on yhteiset ilon hetket juhlistettu syömällä, Raamatussakin. Teurastettiin lammas ja juhlittiin. Juhla pitää tuntea kaikilla Jumalan luomilla aisteilla.

 

Hengissä on siis joulun juhla-ajasta selvitty. Ja mikä tärkeintä, myös hengessä.

 

Monella on vielä nykyäänkin tapana joulupöydässä lukea Jouluevankeliumi, jotta ennen syömisen touhua muistettaisiin kenen kunniaksi juhlitaan.

 

Siinä samalla joulupöydässä voisi lisäksi ihmetellä myös ehtoollista, vaikka se liittyykin enemmän Pääsiäiseen. Mutta syömisestä siinäkin on kyse. Ja Jeesuksesta. Se on yksinkertaisuudessaan ja konkreettisuudessaan niin häikäisevä juttu, kun meitä kehotetaan nauttimaan leipää ja viiniä Jeesuksen muistoksi. Siinä missä ruoka ja juoma pitävät meidät hengissä, Jeesus Kristus sisään nautittuna pitää meidät hengessä.

 

Löytyi muuten pöytälaatikosta vielä lähettämätön kirje Joulupukille. Miten olikin jäänyt. Pistän sen tähän nyt mukaan, jos vaikka Joulupukki sattuisi näkemään ja pistäisi korvaan taakse ensi jouluksi.

 

 

Rakas Joulupukki,

 

Kuvittelen, että sinä Rakas Joulupukki olet jollakin ihmeellisellä tavalla yhteydessä Taivaan Isään. Että teillä on niin sanotusti hyvät välit. Voi olla, että olet jopa ihan hänen käytössään. Jotta pienestä pitäen opittaisiin, että on joku sellainen ihmeellinen lahjojen antaja, jolta voi pyytää mitä vain. Ja joka sitten antaa sitä mitä parhaaksi näkee.

 

Anna Naantalin seurakuntaan, ja tietenkin myös Rymättylään ja Merimaskuun, ensi vuonna paljon isoja ja pieniä ihmeitä:

 

Anna ihmisten ”löytää” sunnuntain jumalanpalvelukset ja ihmetellä, että mikseikäs aikaisemmin olla huomattu tätä antoisaa tapaa viettää pyhäaamuja.

 

Anna Naantalin seurakuntakeskuksesta tulla kesästä lähtien oikein suosittu, kun kirkko menee remonttiin. Seurakuntakeskukseen on helppo tulla keskenkasvuistenkin kanssa jumalanpalvelukseen ja sinne on mukava jäädä jälkeenpäin kahville tapailemaan ihmisiä.

 

Anna kirkkokärpäsen häiritä jokaista kirkosta eroamista harkitsevaa niin paljon, että miettii vielä toiseenkin kertaan. Ja soittaa ensteks vaikka kirkkoherralle ja tsekkaa, että omat tiedot seurakunnasta on oikeita. Että ainakin tietää mistä eroaa.

 

Anna ihmisten innostua porukoissa tutkailemaan Raamattua ja huomata, että ompas erinomaisen mielenkiintoinen kirja.

 

Eipä sitten muuta tällä kertaa.