Hype tarkoittaa lähinnä liioittelua, ylenmääräistä julkisuuskohua. Kun on seurannut, mistä julkisuudessa kirkon suhteen puhutaan, niin hype-jutut liittyvät jäsenistön arkielämän kannalta marginaali-ilmiöihin. Ihmisen elämään liittyvät isot asiat jäävät varjoon. Lehdet pursuavat juttuja ihmisten pahoinvoinnista ja näköalattomuudesta, mutta kirkon ääni ei näissä asioissa ylitä uutiskynnystä. Elämän leipää olisi tarjolla ja rakkautta yli rajojen, mutta kuuluvuus ja näkyvyys on heikkoa.
 
Nyt on kirkon kannalta iso vaali edessä, suunnannäyttäjää etsitään. Mutta hypestä ei voi puhua. Kirkon ”omat” lehdet kyllä uutisoivat asiaa, mutta niin varovaisesti, niin varovaisesti.

Nyt olisi mahdollisuus levittää julkisuuteen keskusteltavaksi kirkon koko laaja työ- ja tehtäväkenttä. Perussanomaa myöten. Moni hämäräksi jäänyt asia voisi nähdä päivänvalon, kun nämä monella tavalla ansioituneet ehdokkaat pistettäisiin rutistamaan asiat ulos.

Nyt saisi olla oikein hype-meininkiä, sillä tilaisuus on kohta ohi.  Tuntuu vaan vähän siltä, että pelätään arvokkuuden kärsivän, jos ryhdytään ns. kansanomaisiksi. Vaikka meidän Jumalamme on pyhä, niin ei hän käsittääkseni arvokkuutta ole korostanut. Totuutta kyllä. Ja hänen Poikansa aikoinaan selvitti meille ihmisille asioita hyvin arkisin keinoin.