Seurakunnassa on mietitty ensi vuodelle teemaa. Sellaista kokoavaa ajatusta, joka siivittäisi ensi vuoden toiminnan suunnittelua.

Asiasta pidettiin työntekijöiden ja luottamushenkilöiden yhteinen iltapäivä ennen Pääsiäispyhiä. Ensi vuoden teemaksi ehdotettiin ”pyhää”.

Suomen ev.lut. kirkolla (koskakohan nimi muuttuu käytännön mukaiseksi eli Evlut-kirkoksi…) on voimassa oleva strategia vuoteen 2015. Siellä on määriteltynä kaikki tykötarpeet kirkollista elämää varten. On arvot, missio, visio ja suuntaviivat. Sieltä on aika luonnollista kahmaista ajattelun siemeniä paikallisseurakunnan tarpeisiin.

Yksi arvoista on pyhän kunnioitus. Joten sieltä se löytyi.

Teema on ihan hyvä.

Nyt tarvittaisiin toinen iltapäivä, jossa mietittäisiin, miten pyhän käsite avautuu seurakunnan eri työaloille ja ennen kaikkea seurakunnan jäsenille. Auttaako se ymmärtämään kirkon sanomaa paremmin? Miten avautuu esim. uskontunnus-tuksessa mainittu seurakunnan pyhyys ja meidän seurakuntalaisten pyhyys: ”Minä uskon… pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden…” Hyvin vaikealta, etten sanoisi ylitsepääsemättömältä tuntuisi itsestä käyttää nimitystä pyhä, vaikka Raamattu siihen suuntaan puhuukin.

Asiat ovat yleensä pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia. Niin on kristinuskon ydinkin. Monasti se vaan tuntuu hukkuvan sanojen epäselvyyteen. Siksi tässäkin tarvitaan pyhää avuksi, pyhää yksinkertaisuutta.