Eilen lauantaina päättyi seurakunnassa kahden viikonlopun kurssi, jossa otettiin selvää armolahjoista. Kurssi oli tarkoitettu kaikille, jotka olivat kiínnostuneita löytämään paikkansa seurakunnan toiminnassa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Evankelisluterilaisessa kirkossamme ei armolahjoille ole paljon annettu arvoa, niitä on vierastettu.

Mutta nytpä meille ihan tarjottiin opetusta. Ajat ovat muuttuneet. Ja ihmiset olivat innoissaan.

Nyt kaivataan pieniä porukoita, joissa oppeja saadaan sulatella ja harjoitella. Tässä alkavassa missioajassa toivon mukaan ne porukatkin syntyvät ja organisoituvat. Ja siinä meillä on seurakunnassa tukijoukko, joka pitää tulta yllä.

Kurssin päätöksessä oli mukana myös Hannu Hatanpää, varsinainen tulipesä nuoremmassa sukupolvessa. Hän käytti tämän päivän sanoja ja teki ikuisista asioista taas tuoreita. Hannu puhui transformaatiosta, vanhalla kielellä mielenmuutoksesta, sen koodista ja Jeesuksen seuraamisen mallista, dna:sta.

Tämä tulipesän äärellä vanhatkin syttyivät taas uudestaan.

Auttoivat siinä kyllä mahtavasti Naantalin omatkin miehet: Aino-pojat.

Tuli sellainen olo, että lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna alkava missio on juuri sitä, mitä Naantalissa nyt kaivataan.