Se böö puhutteli minua eniten. Tätä ei ole ihan helppo myöntää, kertoohan se minusta yhtä jos toista. Olen niin lapsenomainen? Olen lapsuudessani jäänyt vaille leikkiä tms.? Entä miten on isäsuhteeni laita? Kaikkea voi ihmetellä.

Mutta ihan tosissaan haluaisin kuulla saarnastuolistakin joskus ”Böö.”

 

Böö kertoo minulle, että puhuja asettuu samalle ”tasolle” kanssani, hän haluaa leikkiä kanssani. Minä voin vastata hänelle ”böö” ja yhteys syntyy.

 

Kun yhteys syntyy, avautuvat kuulijan korvat. Toinen ei puhu yläpuolelta ja todistele etevämmyyttään vaan on siinä kaverina puhumassa kaverille.

 

Ettäkö tämä ei sovi presidentintasoiselle puhujalle? Ilmeisesti ei, koska puhuja on jo pudonnut kilvasta. Ehkä näin ei voi sanoa mies miehelle. Minuun naisena se tepsi.

 

Siis vieläkin suosittelen sitä saarnamiehelle. Ehkä se ei silloinkaan vaikuttaisi mieskuulijoihin, mutta jumalanpalveluksethan ovat naisvoittoisia…

Raamatun sanoma ei sitä pahenisi, vaikka välillä toteaisi, että böö, näinhän tämä juttu on. Minusta se toisi jutun enemmän kohti.

 

Kirjoitin äsken saarnamies ihan tarkoituksella. Saarnanaiselle tämä böö ei jostain syystä istu. Naiselle pitäisi kehittää joku toinen juttu. Tässä ei suinkaan ole tasa-arvosta kyse vaan siitä, että mies on mies ja nainen on nainen. Samanarvoisia mutta erilaisia. Böö.