Olen monesti ihmetellyt, miksi kirkossa ei sen kummemmin kysellä kirkosta eronneiden perään. Ei edes tohdita kysyä syytä eroon. Eikö se huolestuta ketään? Osa haluaa kuulemma olla hienotunteisia eronneita kohtaan. Onhan tässä maassa uskonnonvapaus ja vapaus olla uskomattakin.

Mutta eikö Jeesus opettanut etsimään sitä kadonnutta lammasta. Sitä yhtä ainoaa, joka oli joutunut eksyksiin. Eikö meidänkin pitäisi kysellä perään, että ihanko tosissasi et halua tulla. Onko tiedoissa jotain epäselvyyttä, eikö seura tunnu omalta? Vai tuliko vain sellainen tunne, ettei sinua kuitenkaan kukaan kaipaa.

Jos minä päättäisin erota jostain itselleni vieraaksi käyneestä yhteisöstä, niin en ottaisi pahakseni, jos kyselevät perään, että mikä tuli. Jos eivät kysele niin päättelen, että heille se on yks hailee mitä meikäläinen tekee. Että jäseniä riittää ilmankin.