Ei olisi luullut seurakunnan tilaisuudeksi, kun päältä katsoi. Värivalot räiskyivät ja lavasavun keskellä bändit kehittivät korvia huumaavia desibelejä. Kun tarkemmin kuunteli, erottui kuitenkin selkeä kristillinen viesti. Toivosta ja majesteetista siinä laulettiin kuin parhaissa herätyskokouksissa.

Tunnelma oli mahtava. Meikäläisen harteilta putosi hetkeksi ainakin 40 vuotta. Kyseessä oli Naantalin seurakunnan Night Café viime lauantaina. Se oli kolmas järjestyksessä ja kovasti toivoisi, että jatkoa seuraisi tasaiseen tahtiin kerran kuussa!

Ihmettelet varmaan, että mitä meikäläinen siellä teki. Vaikka se oli tarkoitettu nuorille, ei pääsy ollut kielletty vanhoiltakaan, joita siellä oli ihastuksesta lääpällään muutama muukin.

Hannu Hatanpää puhui välillä miten Jumala rakastaa meitä ihan sellaisina kuin olemme, ”Just as I am”, ilman naamareita. Miten Jumala on tie ehyisiin ihmissuhteisiin, miten Jumala haluaa iloa ja vapautta. Se oli ”iankaikkisen” hyvää asiaa tuorein sanoin.

Loppuun asti olijat hiljentyivät vielä kappelin lattiatyynyillä rukoilemaan ja kuuntelemaan vähän hiljaisempaa musisointia.

Naantalin seurakuntakeskus oli ihan oikeesti oikeassa käytössä lauantai-iltana.