”… ja hän synnytti pojan, esikoisena. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.”

Juttu ei ole paljoilla sanoilla pilattu. Kristittyjen mielissä maailman mullistava tapahtuma  -   Jumala syntyi ihmiseksi  - ja näin niukasti kuvattu!
 
Itse asiassa tapahtumaa on kyllä pohjustettu vahvasti Vanhaa Testamenttia myöten ja ympärillä tapahtui paljon. Mutta itse tapahtuma kuitattiin näin. Ja vain yhdessä evankeliumissa näinkin tarkasti.
 
Sitten parin tuhannen vuoden aikana tästä tapahtumasta on muodostunut  ”ikoni”, kuva jouluseimestä. Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi. Tämä kuva on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena läpi vuosisatojen. Paitsi että ihminen on tietenkin liittänyt mukaan monenlaista symboliikkaa, merkityksiä, jotka rikastuttavat asiaa. Parhaimmillaan ne lisäykset ja muokkaukset peilaavat koko jutun omaan aikaamme.
 
Meillä Suomessa ollaan oltu yleensä kovin varovaisia. Uskonnollisia kuvia ei julkisilla paikoilla paljon näe. Ne kuuluvat monien mielestä kirkkoon, jossa käyvät ne, jotka niistä ovat kiinnostuneita.
 
Toisaalta jouluseimi on hellyttävä kokonaisuus, antoisa lähtökohta joulunvietolle, johon halutaan kerätä kaikki ihmisen hyvät ajatukset ja tuntemukset. Sieltä seimestä ikään kuin säteilee sitä kaivattua rakkautta, ylen määrin.
 
Tältä pohjalta voi ymmärtää, että ns. uskonnollisista kuvista nimenomaan seimiasetelma on helppo omaksua. Siinä ei ole päältä päin katsoen mitään vaikeaa niin kuin on esimerkiksi krusifiksissa, ristiinnaulitussa. Kumpikin kuva on osoitus Jumalan rakkaudesta. Seimi vaan on helpompi, kun ei mieti tarkemmin.