Se loppus nyt. Ei vapauden, veljeyden eikä tasa-arvon vaatiminen vaan radion lauantai-sarja Jumalaa ei ole. Olen kuunnellut muutaman kerran. Kiinnosti, miksi Jumalan vastustaminen oli niin tärkeää.

Vastustaminen tuntuu kohdistuvan kyllä lähinnä kirkkoon, tähän ihmisen rakentamaan Jumalan seurakuntaan. Sen koetaan kahlitsevan ihmisen vapautta mitä erilaisimmin keinoin veronkanto-oikeudesta hautaamismonopoliin puhumattakaan siitä, että nuoret eivät saa vapaasti valita  -  mitä? 

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Voi olla, että kirkolla olisi asian tiedottamisessa vielä petraamisen varaa. Ymmärretäänkö me kristityt todella sen vapauden merkitys, minkä vapaa mieli ihmiselle antaa. Semmonen mieli, joka on sinut Jumalan kanssa.
 
Elokuvateattereissa pyöri hiljan ranskalainen elokuva  "Jumalista ja ihmisistä". Siinä kuvattiin ihmeellisen hienosti, miten ihmisen mieli vapautuu kohtaaman kuoleman. Jumalan avulla.
 
Elokuva kertoi pienen trappisti-luostarin veljesyhteisöstä, jossa vapaus, veljeys ja tasa-arvo todella toteutuivat, voimanlähteena oli Jumala. Ranskan vallankumouksen taistelijat ajoivat aikoinaan näitä hyviä asioita  -  ja samojahan Jeesuskin opetti. Mutta vallankumoustaistelijat uskoivat itseensä, eivät Jumalaan.
 
Naantalin seurakunnassa kuultiin viikko sitten raikkaita terveisiä Livonsaarelta, Naantalin ”uudismaalta”. Ne terveiset tulivat Livonsaaren kautta ihan Afrikan mantereelta asti. Irja Aro-Heinilä on miehensä kanssa ollut siellä lähetystyössä. Suomen Lähetysseuran puitteissa hän on tuottanut ja toimittanut monenlaista aineistoa (hauskaakin!), jota sopisi kuluttaa vaikkapa niissä lukuisissa pienryhmissä, joita toivoisi Naantalin seurakuntaan tänä keväänä syntyvän. 
 
Kristus vapauttaa meidät tasa-arvoisiksi veljiksi ja sisariksi ihan Afrikkaa myöten.