Kari Mäkinen:

- Meidän on opittava luopumaan ja arvioimaan, mikä on meille kaikkein merkityksellisintä.

- Vallitseva tapa hahmottaa todellisuutta syntyy nykyään markkinoiden ehdoilla. Elämään haetaan sisältöä tavaroiden ja elämystuotteiden kautta. Yhteiskunnalliset ja inhimilliset suhteet ymmärretään markkinasuhteina. … tilanne tarjoaa kirkolle myös vastakulttuurisen roolin. Kirkko ei saa vältellä puhetta kristillisen uskon perussanomasta, mutta ei myöskään saa määritellä uskonnollisen keskustelun rajoja.

- Kirkko koetaan palveluyrityksenä, joka myy hengellisiä palvelutuotteita …. ajatus seurakunnan jäsenistä asiakkaina syntyy tältä pohjalta… ei hyvä.

 

Ahti Hirvonen:

- Kirkko ajautuu tällä vuosikymmenellä vakavaan kriisiin. Rahat ovat käymässä vähiin. .. - Kaikki asiat helposti seurakunnissa ylihengellistetään, vaikka ne olisivat maallisia.

 

Ilkka Halava:

- Kirkko ei ole pystynyt/halunnut sopeutua muuttuneeseen maailmaan… Kirkko odottaa yhä, että kansa muuttuu sen näköiseksi ja tulee paikalle sen määräämään aikaan…

- Ihmiset ovat nykymaailmassa pakotettuja tekemään valintoja, jotka tekevät mahdottomaksi sellaisen seurakuntaelämän, jota kirkko toivoo. …

- Jopa kristillinen kieli ja terminologia ovat hukassa.

 

Eli että edessä on kova paikka ja jotain tarttis tehrä.

 

Samaan aikaan Tukholman Pyhän Klaaran seurakunnan kirkkoherra kertoo kuinka heidän seurakuntansa nousi rukouksen voimasta.

Kasvun ohella rukoukseen pistetty aika on lisännyt työn tehokkuutta, parantanut työntekijöiden yhteyttä ja vähentänyt stressiä, todistaa kirkkoherra Carl-Erik Sahlberg.

 

Eli että seurakunnilla on oma varavoimala, joka ei todellakaan ole tästä maailmasta, eikä välitä tuon taivaallista markkinavoimista.